2 posts tagged “ytl”
Mielenkiintoista tämä blogin kirjoittaminen. Tekstin värin vaihtaminen ei ollutkaan kovin helppoa; värivalikoimasta tuli näkyviin vain puolet! Luulisin tietäväni syynkin. Käytän kotona ainoastaan Firefoxia ja olen oppinut huomaamaan, että läheskään kaikki sivustojen tuottajat eivät tällaista vaihtoehtoa ole edes tulleet ajatelleeksi. Onneksi niitäkin löytyy, jotka eivät pidä Internet Exploreria tai Netscapea ainoina vaihtoehtoina.
Toinen mielenkiintoinen huomio. Mainokset yläpalkissa näyttävät siltä kuin minä olisin ne sinne valinnut. Hyvä tietysti niin, mutta huomatuksena sanottakoon että rivi "Google-mainokset" on täysin riippumaton minun toiveistani. Mieluiten haluaisin blogin ilman mainoksia, mutta se vaihtoehto maksaa! Kunhan ehdin, koetan etsiä paremman ympäristön ilman mainoksia.
Luultavasti moni tietääkin miksi mainokset osuvat niin sopivasti. Kyseessä ei ole sattuma, vaan Google käyttää minun Tagejani hyväksi. Tagi on suomeksi oikeastaan osoitelappu, jolla merkitsen postini pääaiheet. Niiden avulla minun ja muiden lukijoiden on helpompi löytää tietettyjä aiheita. Yksi tageistani on YTL ja siksi kai tällä hetkellä ylhäällä olevat mainokset käsittelevät ylioppilaskirjoituksia.
Joidenkin
mielestä tietokoneet ja netti ovat pelottavia. Lähetin eräälle
ystävälleni kutsun Googlen postilaatikkoon. Siinä vaiheessa
Google-mailin postilaatikkoa ei saanut kuka tahansa vaan sinne piti
saada kutsu joltakin käyttäjältä. Nykyään voi kaiketi liittyä ilman
kutsuakin. Ystäväni lähetti edelleen kutsun veljelleen, joka oli sitä
mieltä, että Google vakoilee postin sisältöä ja asettelee mainoksia
niiden mukaan. Ajatus kuulostaa taasen uudelta salaliittoteorialta.
Kumpikaan ei kai ole käyttänyt Google-mailia sen jälkeen ![]()
Meitä ihmisiä on
kahdenlaisia: niitä, jotka yrittävät välttää nimensä löytymistä
Googlesta kaikin keinoin ja taasen niitä, jotka yrittävät saada sen
näkymään mahdollisimman korkealla. Nykyaikana on aika vaikea välttää
joutumista nettiin. Ainakin opettajan nimi löytyy koulun tai kunnan
sivujen kautta. Jos nimi nyt sattuu olemaan Ville Virtanen, niin voi
olla että oma linkki löytyy vasta listan loppupäästä ![]()
Matikan
ylioppilaskirjoitukset olivat eilen. Eipä tullut montaakaan korjattavaa
paperia, mutta se on aivan tavallista syksyisin. Pitkä matikka on
vaikea saada päätökseen niin, että sopiva aika kirjoittaa olisi syksy.
Kunhan
saan pisteytysohjeet ja tutustun niihin paremmin, kommentoin tehtäviä
hieman. Joskus tuntuu siltä, että YTL ei edes tiedä tai jos tietää niin
ei välitä, siitä mitä nykyään lukion matematiikassa oikein opetetaan.
Iltalukio on mielenkiintoinen paikka opettaa. Jokainen vuosi on erilainen. Joku toinen opettajista voisi jopa sanoa, että jokainen jakso on erilainen, mutta minulla suurin asiaan vaikuttava tekijä on pitkä matikka. Sitä on useimmissa jaksoissa ne 3 kurssia jopa samoilla paikoilla ja lisäksi suurin osa oppilaista on uusia. Onhan siellä vanhoja tuttujakin joukossa, mutta valtava määrä aineopiskelijoita tulee joka vuosi. Aika moni heistä yrittää koko oppimäärää vuoden aikana. Saapas nähdä, kuinka moni tänä vuonna onnistuu.
Minulla
tuli tänä vuonna tasan 20 vuotta täyteen iltalukiossa ja viime vuosi
oli huonoin vuosi, sekä koulun kannalta että henkilökohtaisesti.
Kaikki
oikeastaan alkoi jo heti syksyllä kun vasta remontoidussa luokassani
valkokangas putosi ja olin melkein sen alla. Se oli aivan uusi ja niin
pitkä, että se peittää lähes koko taulun. Vasta kun nostin sen
lattialta tajusin, kuinka huonosti minun olisi käynyt, ellen juuri
olisi ollut kurottamassa kirjaa opettajanpöydältä. Valkokangas oli
todella painava!
Henkilökohtainen tragedia viime syksynä oli isäni kuolema. Vaikka aluksi tuntui siltä, että kaikki meni hyvin: isä sairasti Alzheimerin tautia ja kärsi siitä, ettei enää ollutkaan skarppi itsensä. Kuolema tuli pelastamaan hänet taudin loppuvaiheen kauheuksilta ja myös siltä, että hänet olisi pitänyt sijoittaa jonnekin hoitokotiin siksi aikaa, kun äidiltä leikattiin syöpä ja hän toipui. Koin siis tietyllä tavalla iloakin isän puolesta, mutta silti minulle jäi ankea olo. Kuten yleensä, oppilaani saivat aina hetkeksi unohtamaan omat ongelmani, mutta silti tuntui että en jaksa. Kotona olisi pitänyt keskittyä uuden OPSin mukanaan tuomiin uusiin oppikirjoihin, jotka nekin sitten olivat joka jaksossa mistä oppikirjasarjasta milloinkin, mikä nyt ehti valmistua ennen kurssin alkua.
Masentavin
oli kuitenkin pitkän matikan lukijoiden tilanne. Oppilaita tuli
alunperinkin normaalia paljon vähemmän, keskeyttäjiä oli ehkä normaalia
enemmän ja lisäksi nekin jotka säilyivät kevääseen asti olivat
kiireisiä työssäkävijöitä eivätkä läheskään aina ehtineet tunneille.
Joskus tuntui, että tunnin pitäminen oli kuin olisi vetänyt perässään
kivirekeä. Kukaan ei viitannut eikä kommentoinut. Onneksi lyhyen
matikan opiskelijat korjasivat tilannetta valtavalla innokkuudellaan.
Lisäksi
molemmat pitkän matikan syventävät kurssit peruuntuivat oppilasmäärän
vähyyden vuoksi. Ehkä se oli kuitenkin jaksamiseni kannalta hyvä asia.
Näin ei tosin ole käynyt koskaan ennen.
Tämän
vuoden pitkän matikan kursseilla on oppilaita jo 40 aloittajaa ja
porukka on innokasta. Esittäessäni kysymyksen useita käsiä nousee
pystyyn. Mahtavaa!!
Olen aina sanonut oppilaille, että vaikka
olenkin ollut kauan opettajana, joka vuosi opin jotain uutta. Joku
oppilaista saattaa keksiä ongelmalle niin upean ratkaisun, etten itse
ole koskaan tullut sellaista edes ajatelleeksi. Toinen vaihtoehto on
se, että yht'äkkiä minulle selviää ajattelu jonkin yleisesti esiintyvän
virheen takana.
Näitä helmiä löytyy yleensä pari vuodessa ja nyt jo
olen parikin kertaa törmännyt näihin helmiin ja koulua on käyty vasta
kaksi viikkoa!
Eräs oppilas on harrastanut yliopiston matikkaa omatoimisesti monta vuotta ja tuli nyt perehtymään koulumatematiikkaan. Ensin vaikutti siltä, että hän ei hallinnutkaan binomin neliökaavaa, mutta kun sen sitten kävin läpi, hän heti tajusi ja muistutti minua kaavan geometrisestä merkityksestä. Sen asian olin iloisesti unohtanut, lukiokirjoissa se kun tulee harvoin vastaan.
Kurssilla opeteltiin myös jaksollisen, päättymättömän desimaaliluvun muutamista murtoluvuksi. Kun systeemi on opeteltu, huvittelen aina pistämällä oppilaat muuttamaan 0,9999... murtoluvuksi. On aina kiva seurata oppilaiden reaktioita totuuden paljastuttua. Toisten silmissä paistaa epäusko: "eihän tästä voi tulla 1!", ja he alkavat etsiä virhettä. Toiset taas ovat tottuneempia matikan yllätyksellisyyteen, ja heidän kasvoilleen nousee tyytyväinen hymy. Tänä vuonna eräs oppilaista ilmoitti, että eihän asia tietenkään näin ole! Syy oli se, että hänen yläasteen opettajansa oli sanonut niin! Luku kuulemma muuttuu siinä laskun aikana. Lienee se opettaja ollut pääaineeltaan fyysikko tai kemisti. Usein törmään tähän: oppilaille on opetettu väärin! Kuinka paljon matematiikkapelkoa vähentäisi jo se, että alusta asti lapsia opettaisi opettaja, jolla on mahdollisimman paljon opintoja matikassa ja joka olisi vielä innostunut siitä. Virheellisten asioiden poisoppiminen on todella vaikeaa.
Lyhyen matikan ryhmässä eräs oppilaista kritisoi tehtävästä saamaani vastausta vääräksi, sillä hänelle oli perusasteella opetettu, että polynomi on aina järjestettävä laskevien potenssien mukaan. Rajansa kaikella! Onhan se tietysti ihan kiva, jos oppilas muistaa säännöt noin hyvin, mutta kun matematiikassa ei sellaista virallista sääntöä ole. Voihan se näyttää kauniilta niin aseteltuna, mutta vastaus on aivan yhtä oikein jos termit ovatkin eri järjestyksessä.
Tästä on tulossa mielenkiintoinen syksy!Ensi viikon mielenkiinto kohdistuu siihen, mitä konnankoukkuja YTL tällä kertaa on keksinyt.